Tilan tarina

Päätalon nurkalla aitan seinässä lukee vanhin tilalta löytyvä vuosiluku, 1778. Tilan mailla on kuitenkin ollut asutusta jo paljon aiemmin. Ensimmäiset maininnat tilasta, jonka nimi on ollut Apia tai Apiankoski, ovat jo 1500-luvulta erämaiden asuttamistoimien yhteydessä. Kuorevesi oli Kangasalan Valkilanmaa, Apia. Sipi Knuutinpoika Kangasalan Heponiemen kylästä oli luvannut lähteä asuttamaan Apiakoskea. Joidenkin lähteiden mukaan Sipi Knuutinpoika todellakin asettui uudisasukkaaksi Kuorevedelle vuonna 1552, joidenkin mukaan hän olisi jäänyt Kangasalan Heponiemen talon isännäksi.

Myöhemmin Apilakoski kuului Liponsalmen Marttilan yhteyteen. Vuosina 1810 – 1828 Apilakosken nimellä tunnettua taloa mainitaan pitäneen torppari Henrik Törnin. Törnin jälkeen Apilakoskea on asuttanut pitkä lista torppareita ja myöhemmin talollisia. Alun perin talo sijaitsi Heinäsjärven takana, Vanhalassa, kahden kilometrin päässä nykyiseltä paikaltaan. Alkuperäisellä paikallaan päärakennus oli niin sanotusti läpiajettava. Käytävää pitkin ajettiin hevosella, kun taloon tuotiin polttopuita. Toisessa päässä taloa oli pirtti, ja toisessa päässä keittiö ja kolme kamaria. Apilakosken kautta kulki aikanaan kirkkoväkeä Palsinalta. Kirkkoon mennessä talossa syötiin ja vaihdettiin päälle paremmat vaatteet, jotkut saattoivat yöpyäkin talossa.

Päätalo ja muut rakennukset, yhteensä 11 kpl, siirrettiin yksitellen nykyiselle, korkeammalle paikalleen, kahden järven väliin. Elämä oli kovaa aherrusta isäntäparin hankkiessa ruuan ja elannon perheelleen pelloista, eläimistä ja metsästä. Erilaisten vanhojen asiakirjojen mukaan Adam osallistui aktiivisesti seutukunnan erilaisten luottamustoimien hoitoon ja tunnettiin asioiden hoitajana ja liikemiehenä. Tarinan mukaan Apilakoskelta toimitettiin metristä halkoa, saippuaa, vilja- ja maito tuotteita sekä kirnuvoita Serlachiuksen patruunoiden käyttöön. Tätä tarinaa tukee lukuisat 1, 2 ja 3 luokan Adamin ja Amandan lukuisat kunniakirjat maatilanpidosta, raaka-aineiden ja elintarvikkeiden valmistuksesta. Adam oli myös ilmeisen pidetty kansanmies ja tarinan mukaan hän omasi kansanparannustaidoista veren seisautuksen ja kivun poiston. Apilakoskella asuessaan Adam ja Amanda saivat vielä kolme lasta lisää, joista nuorimmasta, Aleksista tuli tilan seuraava isäntä kun hän osti tilan vanhemiltaan 1939.

Aleksista tuli isäntä hiukan alle 40-vuotiaana ja samana vuonna talvisota syttyi ja hän lähti rintamalle sotahommiin. Välirauhan aikana Aleksi tapasi tulevan vaimonsa Sinikka Hyvärisen kotilomallaan Apilakoskella jonne Sinikka perheineen oli joutunut jätettyään kotinsa Karjalan kannakselta Vuokselan pitäjästä. Sotahommat kutsuivat molempia takaisin rintamalle ja tutustuminen jatkui kirjeenvaihtona joka lopulta johti kihlaukseen viimeisen sotavuoden alussa 1944. Apilakosken tila sai uuden emännän, kun karjalaisvahvistus Sinikka vihittiin Aleksin kanssa 1945 vuoden alussa. Edessä oli työntäyteisiä päiviä karjanhoidon parissa sillä tilalla oli 50-päinen lammaslauma, neljä lehmää, kanoja ja kaksi hevosta. Perheeseen syntyi kaksi poikaa , Seppo vuonna 1945 ja Allan eli ”Allu” vuonna 1949. Isäntäpari hoiti tilan metsiä, viljeli maata ja tila toimi maitotilana aina 80- luvun alkupäiville asti, jolloin pellot laitettiin ns. pakettiin ja maatalouden harjoittaminen loppui. Pojat Seppo ja Allan auttelivat vanhempiaan niin kauan kun asuivat kotona ja senkin jälkeen lomillaan omien töiden ohessa. Aleksin kuoleman jälkeen vuonna 1992 kumpikaan pojista ei ruvennut isännäksi ja tila toimi pitkään suvun lomanviettopaikkana.